Työuupumus on yksi modernin, kiireisen työkulttuurimme vitsauksista. McKinsey Health Instituten maailmanlaajuisessa 15.000 työntekijän kyselyssä 20-40% ilmoitti kärsivänsä burnout-oireista.
Jungilaisesta näkökulmasta työuupumus voidaan ymmärtää signaalina sisäisestä konfliktista, tietoisen egon ja psyyken tiedostamattomien puolien välisen yhteyden katkeamisesta. Elämänenergia, joka normaalisti olisi egon käytettävissä toimimaan ulkoisessa maailmassa, on kadonnut. Koska psyyke voidaan nähdä suhteellisen suljettuna järjestelmänä joka noudattaa energian säilymislakia, energia ei ole kadonnut kokonaan, vaan vaipunut tiedostamattomaan.
Saatamme kysyä, miksi ja mitä tarkoitusta varten energia katoaa burnoutissa. Se ei vaikuta evoluution kannalta tarkoituksenmukaiselta, sillä työuupumusoireet saavat meidät tuntemaan olomme heikoksi ja hauraaksi. Kuitenkin, kun ymmärrämme psyyken järjestelmänä, joka pyrkii ylläpitämään tasapainoa, homeostaasia, saatamme alkaa saada välähdyksen burnoutin teleologiasta.
Työuupumus voi olla psyyken tapa tasapainottaa yksipuolista yli-identifikaatiota persoonaan, kyvykkyyden naamioon jolla sopeudumme työrooliimme ja sen odotuksiin. Työuupumus voi syntyä, kun samaistumme liikaa työrooliimme, pyrkien jatkuvasti täyttämään ulkoiset odotukset huolehtimatta omista emotionaalisista ja hengellisistä tarpeistamme.
Työuupumus voi olla myös oire torjutusta varjosta, eli niistä osistamme, jotka ensin vanhempamme ja kulttuurimme ja myöhemmin me itse olemme kieltäneet, häpäisseet ja hylänneet tiedostamattomaan. Energia, jota tarvitaan varjon pitämiseen piilossa, voi vähitellen uuvuttaa meidät ja johtaa burnoutiin.
Työuupumus voi myös merkitä väliaikaista estettä psyykkisessä kehityksessämme kohti kokonaiseksi omaksi itseksemme tulemista, prosessia, jota kutsutaan individuaatioksi. Jos säännöllisesti laiminlyömme sisäistä elämäämme, luovuuttamme ja aitoja toiveitamme ja arvojamme, psyyke voi pakottaa meidät ottamaan ne vakavasti, saamaan meidät sopeutumaan paitsi ulkoisiin myös sisäisiin vaatimuksiin, sielun vaatimuksiin.
Koska meillä kaikilla on, riippumatta sukupuolesta, sekä maskuliinista että feminiinistä energiaa, loppuunpalaminen saattaa johtua yksipuolisuudesta tai yhden polariteetin ylikorostamisesta. Jos keskitymme liikaa toimintaan, tuottavuuteen ja kontrollointiin, mikä edustaa maskuliinienergiaa, saatamme laiminlyödä vastaanottavan, hoivaavan ja palauttavan feminiinisen energian, mikä johtaa uupumukseen.
Toipuminen on mahdollista.
Toipuminen alkaa, kun sallimme itsemme vähitellen tulla tietoiseksi tukahdutetuista tunteistamme, tyydyttämättömistä toiveistamme ja elämänalueistamme, jotka tuntuvat laiminlyödyiltä. Voimme antaa niille äänen päiväkirjan kirjoittamisella, taiteella, uniemme ja synkronisiteettien tutkimisella, sekä terapiassa. Silloin voimme löytää uudelleen sen, mikä on menetetty tai jätetty huomiotta, ja tuodaksemme kadonneen elämänenergian takaisin egon käyttöön. Tämä on asteittainen, syklinen prosessi, jossa matka itsessään on palkinto, eikä ole kyse siitä, että saavutettaisiin jokin tietty päämäärä, koska sellaista ei ole. Tavoite on tulla kokonaisemmaksi, ei täydellisemmäksi.
Tietoisempi tasapaino toiminnan (maskuliinienergia) ja levon/vastaanottokyvyn (feminiinienergia) välillä voi auttaa ulos uupumuksesta. Mindfulness, meditaatio, luova toiminta ja luonnossa vietetty aika voivat auttaa löytämään tasapainon tavoitteellisessa modernissa elämäntavassamme. Lisäksi elämän merkityksellisyys on tärkeää psykologisen terveytemme kannalta. Yksinkertaisiin rituaaleihin osallistuminen ja pyhyyden löytäminen elämässä voi uudistaa elämänhalumme ja tuoda mukanaan syvällisemmän muutoksen elämämme suunnassa.
